Olen tunnetusti laiska käymään kampaajalla ja kaksi kertaa vuodessa on jo hyvä suoritus. Siksi suosinkin aina kovin luonnollisia hiustyylejä ja -värejä. Viime vuosina olen aika pitkälti pysynyt vaaleammissa sävyissä ja ah niin kätevässä ombressa, jolloin pieni (tai suurempi) juurikasvu on vaan toivottavaa 😉

Kampaamokäyntien välillä hiukset vaan tuppaavat kasvamaan ihan silmissä ja vaikka kesällä napsastiinkin Fredrikinkadun Peilissä (kiitosta vaan Essille) varmaan kymmenisen senttiä pois, on jo kesäkuukausien jälkeen huomattavissa taas pitkäksi kasvaneet hiukset!

Tarkoitus olisikin käydä uudestaan ainakin nappasemassa hieman pois pituutta taas latvoista ja kevennyttämässä mallia hieman kerrostamalla hiuksia, varsinkin etuosasta. Vaikka en mitenkään paksuja tai tuuheita hiuksia omaa, tuntuvat ne kuitenkin kovin raskailta ja tylsästi vaan roikkuvilta…

Lisäksi mietin näiden vaaleampien kausien jälkeen meneväni takaisin hieman tummempaan väriin. Olen melkein unohtanut miten ruskeaverikkö olenkaan, kunnes selasin vanhoja hiuskuvia ja hämmästelin hiuksieni tummuutta mm. Kampaamokäynnin tarpeessa -postauksen yhteydessä!

// Jag måste erkänna, är helt usel på att gå till frissan. En två gånger i året är helt normalt för mig och därför brukar jag hålla mig i rätt så naturliga frisyrer samt hårfärger. Under de senaste åren har jag hålligt mig i en ljusare ombre, då rotväxten inte bara inte stör, utan hör till frisyren!

Det dåliga med att dra sig såpass sällan till frissan, är att håret hinner växa en hel del mellan besöken. Bilderna är tagna efter att jag besökte Peili (som ligger på Fredriksgatan) i somras och vad det hunnit växa sen dess! Kanske jag skulle ta mig i kragen och gå och klippa upp lite frisyren igen nu på hösten?

Kauneus - Skönhet