Turku-viikonloppuna tuli niin kierreltyä kaupungilla, herkuteltua terasseilla kuin juhlittua puutarhassa, mutta oikeastaan kaikista upeista puitteista huolimatta viikonlopun teki rakkaat ystävät. Huomaan välillä pysähtyväni miettimään, miltäköhän elämäni näyttäisi tänäpäivänä ilman blogia. Näihinkin upeisiin naisiin olen tutustunut blogimaailman kautta ja onneksi niin, mahtavempia tyyppejä saa hakea! “People who make you laugh; have such an invaluable price in your life”  – Alfredo Cano

Parhaimmat ystävät tunnistaa siitä, että heidän kanssaan voi tehdä mitä vaan tai olla tekemättä mitään ja näin tuli myös tehtyä tänä viikonloppuna. Välillä ei meinannut suunvuoroa saada, kun taas aamuvarhain kahvipöydän äärellä oli niin hiljaista että (aamukooma anyone?). Näissä kuvissa tosin tunnelma on katossa ja kuvatkin tuli nappaistua puolivahingossa. Olin nappaamassa peilikuvaa kun yhtäkkiä taakseni ilmestyi pää ja toinenkin 😀

Laittautumistuokion (kiitos Monalle meikistä ja hiustenlaitosta!) jälkeen lähdimmekin hymy korvissa kohti Cocon puutarhajuhlia ja voi pojat miten upeat juhlat meillä olikaan edessä. Ja pääsin vihdoinkin näkemään talon livenä ja voin sanoa, että tuon jälkeen oma yksiö ei oikein tuntunut enää miltään… Juhlaillan aikana tuli nappaistua muutama tunnelmakuva, joten pientä puutarhajuhlapostausta tulossa seuraavaksi!

// Under vårt veckoslut i Åbo hann vi beundra den vackra sommarstaden, njuta av goda middagar ute på terasserna och festa natten lång i trädgården, men det som gjorde resan så lyckat var nog sällskapet. Ibland kan jag stanna upp och tänka på hur annorlunda mitt liv skulle se ut idag, om jag aldrig börjat blogga. Dessa underbara kvinnor (Adalmina och Mona) har jag nämligen lärt känna via bloggen, och som tur det, för bättre sällskap får man söka efter! Ja och mera om Cocos trädgårdsfest till nästa 😉

Juhlat - Fester