Ensimmäiset matkapäivät kuluivat yksin hotellihuoneessa levätessä – pimennysverhot kiinni, teekuppi kädessä ja pää muutoin tyynyyn painettuna. Onnekseni ystäväni herättivät minut toisen matkapäivän illan tullen ja kyselivät, jaksaisinko mitenkään lähteä katsomaan Berliiniä auringonlaskun aikaan – jotta edes hieman näkisin kaupunkia. Ja jaksoinhan minä!

Olimme varanneet etukäteen liput Tv-torniin, josta on aikamoinen 360° näkymä kaupungin yli. Yksi matkakumppaneistani oli taannoin ollut samaisessa paikassa ja suosittelikin, että suuntaisimme paikalle ennen auringonlaskua, sillä pimeän tullen tornista ei juurikaan näkisi mitään. Nyt näkymä oli aivan täydellinen, tosin 203 metrin korkeuteen hissillä noustessa (flunssa)korviini sattui aikalailla..

Matkustelu - Resor