Lupailinkin teille viikonloppuna nappasta muutaman kuvan tämänhetkisestä kodistani. Muutin siis tilapäisesti pois kämppikseni luota Töölöstä ja vietän tämän kuun Ullanlinnan suunnalla (ihan vain koska sellainen mahdollisuus minulle tarjoitui – miksi ei?). Majottauduin ystäväni ystävän kotiin, etukäteen tietämättä edes miltä asunto näyttäisi. Ulko-oven avautuessa huokasin kuitenkin helpotuksesta – miten suloinen kaupunkiyksiö sieltä paljastuikaan:
Neliöitä veikkaisin olevan noin 30 m2 verran, tosin huoneenkorkeus ja vaaleat pinnat voivat hämätä hieman, ne kun tuovat niin paljon tilantuntua. Valkoiseksi maalattua lautalattiaa olen aina rakastanut ja voisin hyvin kuvitella sellaiset tulevaan kotiini. Niin ja joku ehkä tunnistaa Mitä mukaan kalustettuun asuntoon? -postauksesta niin henkarit, tuoksukynttilän kuin meikkipussit – niin ja enhän voinut jättää rairatyynynpäällisiä kotiinkaan 😀
Ihanat lattiat ja ihana tuo eteinen persoonallisella ja kauniilla ovella. Niin harmi, että nykyisin kaikki kerrostaloasunnot tehdään “samalla muotilla”.
Eikö olekin.. Paljon sellaista, mitä omaankin asuntooni haluaisin 🙂 Vanhojen talojan asunnoissa on vain sitä jotakin!
I like your why the hell not attitude, girl! Ja kyllä näytti kannattavan: mikä söpö koti ja omaa rauhaa paraatipaikalla. Valkoiseksi maalattu lautalattia on jotain maailman kauneinta.
Hassu ajoitus näillä kuvilla. Olin juuri kevätsiivoushepuleissa tehnyt päätöksen, että myyn vanhan valkoisen Singer-pöytäni kellarista kuleksimasta, koska se on nykytyyliimme liian maalaisromanttinen ja sievä. Mutta kun katson näitä kuvia, alan tulla toisiin aatoksiin. Mitä jos pitäisinkin pöydän ja maalaisin jalat mustaksi? Ilme on jotenkin heti ryhdikkäämpi ja raikkaampi – joten why the hell not? 😉
Haha, joo, sinkkuvuotena pitää vähän päästää pistää tuulemaan ja antaa virran viedä 😀 Tekee hyvää tälläiselle suunnittelijalle olla vähän hukassa hetken, sillä kaikki kyllä jotenkin järjestyy, kun antaa asioille aikaa 🙂
Ja juuri niin, why the hell not! Jos ei muuta, niin täällä yksi ostajaehdokas, rakastuin nimittäin aikalailla tuohon pikkupöytään (huomaisivatkohan he, jos nappaisin sen mukaani? :D)
Aivan mieletön pikkukoti! Oon selaillu oikotieltä vuokrakämppiä ja hyhhyi minkälaisessa kunnossa suurin osa niistä on! Eli siis jos tää kämppä joskus vapautuu vuokrattavaks voisin olla todella iloinen vapaaehtoinen asukki 😉
Tiedätkö, minä myös.. Tämä on harmikseni jonkun koti, eikä vuokrattava asunto, muuten ihan mielelläni vaikka jäisin tähän 🙂 Mutta tsemppiä asunnonhakuun, sama projekti täällä meneillään!
Puuh, taas yksi tusinablogiasunto lisää. Aika puuduttavaa, että jokaisella on ihan samat kalusteet, esineet ja sama mustavalkoinen tyyli. Monien blogien jutut myös toistavat itseään ja toisiaan – aina samat uutuustuotteet ja haasteet meneillään. Boooring. Why the hell not olla persoonallinen, oma tyyli?
Jaa no oma tyylini on mikä se nyt on 🙂 En ole koskaan kokenut tarvetta olla pakosti mitenkään erilainen, vaan niin sisustuksen kuin pukeutumisen suhteen pidän kovin perustyylistä. Varmasti tylsää jonkun toisen mielestä, mutta onneksi blogimaailma on täynnä erilaisia sisustustuksia, joten eiköhän sieltä löydy jokaiselle jotain?
Tästä lähti taas vanhat mietteet liikkeelle; milloin vain värikkäästä ja räiskyvästä tuli synonyymi persoonallisuudelle? Mielestäni jokainen tyyli ja sisustus on persoonallinen, jos se on omistajansa näköinen ja hänelle mieleinen. Itselläni on hyvin sekalainen koti mitä tulee sisustukseen ja sen puolesta en siis puolusta näitä mustavalkoisia koteja, vaan sen tähden että ihan jokaisella on mielestäni oikeus olla persoonallinen omalla tavallaan. Onko olemassa peruskotia ja perussisustusta? Voiko vaikkapa Ikea-koti olla persoonallinen? Onko väärin, jos jokin sisustustrendi sattuu olemaan samansuuntainen kuin oma sisustustyyli – onko silloin persoonallinen suunnannäyttäjä vai leimautuuko vain wannabe-sisustajaksi joka juoksee trendien mukaan? Jaa’a, monta kysymystä ja varmasti suuri määrä erilaisia vastauksia mielipiteiden mukaan. Toivoisin vain, että persoonallisuuden puolestapuhujat muistaisivat, ettei se oma persoonallinen tyyli ole ainoa persoonallinen tyyli, vaan jokaisen tyyli on persoonallinen omalla tavallaan.
kauni pieni koti. Rakastan noita vanhoja taloja. Isot ikkunalaudat, puulattiat ja suloiset pienet yksityiskohdat ovissa ja ikkunoissa. 🙂 aih, rakkaus.
Samat asiat kolahtavat täälläkin ja noita elementtejä toivon seuraavaankin kotiini 🙂
Miten kaunis pieni koti! Sain näistä kuvista inspiraatiota, kiitos. 🙂
Hei mahtavaa kuulla Milena 🙂
Kaunis koti. 🙂 Haluaan myös valkoisen pöydään. Inspiration sain kuvista. sama projekti täällä myös työ/asuntohankimineen. 🙂
Tsemppiä asunnonhakuun, se on kyllä oma projektinsa 🙂 Ja toivottavasti mieluinen valkoinen pöytä löytyy! Jos ei muuta, niin kannattaa myös katsella täysipuisia, jotka voisi hioo ja maalata, esim. Kierrätyskeskuksesta!
Ja tsemppiä asunnonhakuun sinulle myös. 🙂
Kiitos! 🙂 Sitä tarvitaan!
Kiitos!
Nätti pieni citykoti! Äkkiseltään minua häiritsi nuo puiset ikkunapuitteet, mutta tarkemmin kuvia tarkasteltuani huomaan tykkääväni niistä aina vaan enemmän. Tuovat pehmeyttä mustavalkoiseen sisustukseen. Asunnossa, vaikkei sinun olekaan, on monta kivaa, persoonallista, yksityiskohtaa. Tosin tuo rimpsuhelmis ja muutama muu juttu ei taida ihan olla sinua. Ymmärrän hyvin, että viihdyt.
Toivottavasti löydät pian itsellesi oman kodin!
Kiitos, toivotaan tosiaan 🙂 Ja ikkunanpuitteita mietin minäkin, että jos olisi oma, ehkä maalaisin.. Niin ja avokeittiön uusisin.. Heti lähti ideat liikkeelle! No ehkä se oma koti kohta löytyypi!