Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että kohta voisi olla sopiva hetki kirjoittaa eron jälkeisestä ajasta, ja mikäs sen parempi kuin näin ystävänpäivän tienoilla. Sain hieman lisävoimaa tarttua aiheeseen, kun lähdin blogiyhteistyön muodossa miettimään yksinäisyyttä ja ystävyytta yhdessä Punaisen Ristin kanssa. Yksinäisyys oli nimittäin yksi suurimmista peloista, kun eropäätöstä tein ja ystävyys taas se kantava voima eroprosessissa.

Vaikka viiden vuoden yhteiselon jälkeen tehtyä eropäätöstä pohdittiin pitkään, oli sen lopullisen päätöksen tekeminen sanoinkuvaamattoman vaikeaa. Miten hyvästellä elämästään ihminen, jonka kanssa on jakanut kaiken? Entä miltä tuntuisi olla ihan yksin pitkästä aikaa? Niin ja minne muuttaisin, ellen omassa kodissani asuisi? Ystävyys on ollut avainasemassa oikeastaan kaikkiin päässä silloin pyöriviin kysymyksiin..

Onnekseni erosimme oikeastikin ystävinä, eikä vain sanottu toisillemme että “ollaan ystäviä” tarkoittamatta sitä. Entinen avomieheni oli nimittäin se kenelle itku kurkussa soittelin ensimmäisen Töölönviikkoni aikana, hänet kutsuin myös glögijuhlien muodossa pitämiini tupareihin ja hän vietti myös aikaa täällä viime viikonloppuna Enniä moikkaillen. Aina eron ei tarvitse päättyä hyvästeihin!

Hänen lisäkseen halusin viime sunnuntaina vietetyn brunssin muodossa kiittää erästä ystäväpariskuntaa, joka oli suurena tukena ja turvana eron aikaan (eikä vain eron aikana!). Heille voin soittaa vaikka keskellä yötä (siis oikeasti keskellä yötä!) ja tarpeen tullen majottautua heidän sohvalleen (ja näin olen tehnytkin!). Sen lisäksi, että he ovat parhaita ystäviäni, ovat he myös entisen avomieheni ystäviä. On onni, että meillä on heidät!

Lisäksi haluan kiittää kämppistäni. Tutustuimme muutama vuosi sitten blogiemme kautta, ja kuka olisi silloin uskonut, että joku päivä asuisimme yhdessä? Hän on se, joka on eteisessä vastassa halaamassa, kun tulen kotiin huonon päivän jälkeen. Hän on se, joka keittää iltaisin teetä, kun haluan purkaa sydäntäni, ja hän oli se, joka avasi oven kotiinsa silloin, kun en tiennyt minne mennä. Ei ole montaa ihmistä, kenen kanssa voisin tällä tapaa asua.

Nyt, kun erosta on kulunut puolisen vuotta, en enää tiedä, mitä oikein pelkäsin. Sen kuitenkin tiedän, kiitos kenen (kiitoslistallani on vaikka kuinka paljon ihmisiä, joita en tässä postauksessa ole mainunnut, mutta te tiedätte keitä olette – kiitos!) pelkoni voitin. Yksin ei ole ollenkaan pelottavaa olla ja olenkin nauttinut yksinolosta enemmän kuin koskaan, kun tiedän, että tarpeen tullen voin kääntyä ystävän puoleen 🙂

Tälläiset ystävät ovat kultaakin arvokkaampia ja ajatus siitä, että kaikilla ei tälläistä tukiverkkoa vaikeina aikoina tai muutenkaan ystäviä arjessakaan ole, on todella synkkä. Siksi on ihanaa, että on olemassa toimintaa kuten Punaisen Ristin ystävätoiminta. Varsinkin näin ystävänpäivän korvalla, päivänä, jolloin pitäisi juhlistaa ystävyyttä. Mutta entä, jos ei ole ketään kenen kanssa sitä viettää?

Omat ystäväni olen tavannut lähinnä kouluaikoina sekä vanhemmalla iällä harrastuksien (kuten blogin!) tai työn kautta, mutta aina sitä ei tiedä, mistä niitä uusia ystäviä voisi löytyäkään. Yksi vaihtoehto löytää uusi ystävä on Punaisen Ristin ystäväpankki tai vaihtoehtoisesti voi ilmoittautua Ystäväksi-sivustolta heidän ystäväkurssilleen löytääkseen ystävää tarvitsevan ihmisen.

Ystävyystoimintaa voi vapaaehtoistoiminnan lisäksi tukea liittymällä Punaisen Ristin jäseneksi. Jäsenmaksun avulla nimittäin koulutetaan vapaaehtoisia auttajia ja liittymällä jäseneksi toukokuun 2014 loppuun mennessä osallistuu lisäksi iPad Minin arvontaan! Kaltaisieni yli 29-vuotiaiden jäsenmaksu on 20 euroa vuodessa, kun taas alle 29-vuotiaat liittyvät jäseneksi 10 euron vuosimaksulla. Lisää jäsenyyksistä ja jäsenmaksuista voi lukea Jäsen-sivustolta.

Harvemmin näitä syvemmänpuolisia postauksia tulee blogiin raapusteltua, ehkä koska käsittelen nämä asiat mielummin läheisteni kanssa. Näistäkin asioista on kuitenkin tärkeä puhua ja olenkin yrittänyt olla mahdollisimman avoin esim. erooni liittyvistä asioista. Toki saa vielä kysyä, jos joku asia jäi askarruttamaan mieltä 🙂 Jos ei muuta, niin näissä tunnelmissa toivotan teille jo etukäteen hyvää ystävänpäivää, toivottavasti kukaan ei viettäisi sitä yksin!

Yhteistyössä: Punainen Risti

Avokeittiö - Kök / Blogiyhteistyö - Bloggsamarbete