Unohdin vallan eilen kertoa, että sain suuren kunnian olla mukana Papperin bloggaajista koostuvasta joulukalenterista ja lapsuuden joulumuistojani voi (ruotsiksi) käydä lukemassa Pappers julkalender lucka 22 -jutusta:
Joku ehkä huomaa pienen yhtäläisyyden lapsuuden (pattereiden avulla kävelevän) leikkikoirani ja Ennin välillä 😀
Ollaan ystävieni kanssa naurettu kippurassa ylläoleville kuville, en ole näköjään muuttunut miksikään vuosien mittaan! Tai no tuo vaaleanpunainen valtakunta on nykyään mustavalkoinen, mutta sama tyyppi se siellä kaiken takana kuitenkin on.. 🙂
Glömde helt bort igår att berätta att jag fått den stora äran att vara med i Pappers julkalender, så bakom lucka 22 hittar ni mig och mina juliga barndomsminnen av bl.a. den vita leksakshunden, som på något sätt lite påminner om Enni.. 😀
Hihii, ostimme juuri avopuolisoni siskontytölle tuollaisen “kävelytettävän” koiran joululahjaksi 😀 Taitaa kyseessä olla kestosuosikki, kun itsekin muistan kuinka pikku-Noora sai parikymmentä vuotta sitten samankaltaisen lemmikin lahjaksi. Ihanaa joulua Char! <3
Haha, eikä 😀 Ja sitä samaa sinullekin!
Ihana postaus! Sama toive oli mullakin (niinkuin varmaan monella tytöllä) ja sain minäkin oman valkoisen leikkikoirani, Bellan 🙂
Huomenaamulla lähdemme appivanhempien luokse viettämään oikein kunnon ruotsalaista joulua! Janssoninkiusaus, prinssinakit, vihreä- ja ruskeakaalimöyhennökset ja tietty kinkku koristelevat joulupöytää. Tosin mukaan pääsee mun tekemät porkkana- ja lanttulaatikot, jee!
Tunnelmallista joulua!
/Kati
Oi, Bella! En enää muista mikä omani nimi oli.. Pitääpi kysästä jos äiti muistaisi 😀 Ja sitä samaa sinulle Kati ja oikein herkullista joulua!
oot kyllä niin ittes näkönen jo pienenä!
Heh, joops, olen aina ollut ihan saman näköinen 🙂 Ihan isäni näköinen!
Ihana postaus <3 Hyvaa Joulua sinne 🙂
Voi kiitos ja sitä samaa sinnekin!