Näin loppuviikolle osuu vielä yksi jos toinen illallinen. Tänään juhlistamme ystäväni syntymäpäiviä neljän lajin illallisen äärellä, lähimpien ystävien seurassa. Hänen oikea päivänsa on huomenna aatonaattona, mutta meillä on tullut jo vuosien mittaan tavaksi kohottaa lasia jo päivää ennen virallista päivää.
Kyseessä on sama ystävä, jonka kanssa olin Pariisissa tässä vuoden alussa. Reissumme aikana hyppäsimme junaan ja suuntasimme Reimsin -kaupunkiin, joka sijaitsee Champagnessa, samppanjan viljelyalueelle, ja vierailimme mm. Mumm -samppanjatalolla ja sen kellareiden uumenissa. Eikä mistään pikkukellarista muuten ollut kyse, vaan 20 kilometriä pitkistä käytävistä, jossa lepää noin 8 miljoonaa pulloa (!), joista parhaimmat käännellään vielä tänäkin päivänä käsityönä:
Ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä sitä juomaa alkoi ihan eri tavalla arvostamaan, kun pääsi paikanpäälle tutustumaan valmistapoihin. Ja joka kerta kun samppanjaa juo, tulvii matkan muistot mieleen.. 🙂 Yksi jos toinen pullo tuli paikanpäältä ostettuakin, tosin kyseinen juhlapuvussa oleva on blogin kautta maisteltavaksi saatu, ja ajattelin että sehän sopisi illan synttäri-illalliselle paremmin kuin hyvin, mainiossa seurassa nautittavaksi!
Vi har en del middagar på rad nu innan julen och idag skall vi fira min bästa väns födelsedag i form av en fyra rätters middag. Förutom en liten gåva tänkte jag föra denna fina champagn, fått via bloggen, klädd i festdräkt, som även ett minne av vår gemensamma Paris resa, då vi även besökte staden Reims som ligger i Champagne -området.
Vi som gillar lyxig, bubblig dricka tog förståss en tur ner i Mumms vinkällare. Och ingen liten källare det är frågan om, utan 20 kilometer fyllt med 8 miljoner champagneflaskor! De finaste champagnerna vänds faktist ännu i dag för hand, oj oj vilka smaker, vilka minnen.. Så skål för dig M, ses snart!
naela says
Tästä postauksesta tuli mieleen tarina jonka olen kuullut seminaarissa.
Vanha mies oli työskennellyt sampanjakellarissa lähes 40 vuotta työtehtävänään kääntää pulloja kerran päivässä. Tehdä siis tuota pientä ranneliikettä päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Mieheltä kysyttiin miten ihmeessä olet jaksanut tehdä noin yksitoikkoista työtä niin pitkään?
Vanha mies oli kovin hämmästynyt kysymyksestä ja vastasi: “Mitä, minähän olen mukana valmistamassa maailman parasta samppanjaa!”
Niin. Tämän asenteen kun itsekin muistaisi 🙂