Käytännön kysymyksiä purjehdusreissusta sateli, joten ajattelin koota olellisimmat yhteen postaukseen:

Mitä kautta vuokrasitte veneen?

Vuokrasimme veneen Yacht Basen kautta, mutta ystäväni on ollut purjehtimassa Sunsailin kautta ja suositteli kovasti! Myös Rantapallon sivulta löytyy hyvä Purjehdusmatkat -juttu linkkeineen purjehdusmatkoista. Itse Yacht Basesta meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta ennestään, mutta kaikki sujui oikein moitteettomasti, vaikka lentokoneessa vitsailimmekin, että minkäköhänlainen kämäinen jolle meillä on vastassa.

Millaisella veneellä olitte matkassa?

Vuokrasimme 9 hengen porukallemme 45 jalkaisen (13,7 metriä pitkän) Elan 45 -veneen, jossa oli 4 2-hengen hyttiä, 2 erillistä wc:tä, erillinen suihku, keittiö liedellä, vesipisteellä ja jääkaapilla varustettuna, sohvaryhmä alaslaskettavalla pöydällä josta sai vielä 2 hengelle nukkumapaikan:

Purjehditteko itse, vai oliko siellä miehistö?

Me purjehdimme omatoimisesti ilman vuokrattua kipparia tai miehistöä. Porukassa oli purjehdustaitoisia ja kaksi toimii kippareina. Kipparilta vaaditaan kansainvälinen huviveneenkuljettajan pätevyyskirja.

Paljon matkanne maksoi?

Vuokrasimme viikoksi käyttöömme 45 jalkaisen purjeveneen hieman päälle 2000 eurolla, eli 9 hengelle jaettuna veneen hinta oli 230 euron paikkeillä. Lisäksi lennot Splitiin kustansivat noin 300 euroa per hlö edestakaisin. Menomatkalla teimme välilaskun Itävaltaan, Wieniin, ja piipahdimme junalla keskustaan lounastamaan. Lisäksi kannattaa huomioida satamamaksut, polttoaine-, moottori- ja siivouslisä, turistivero jne.

Miten ruokailu järjestyi?

Matkassamme oli niin kasvissyöjä, kalalle allerginen, laktoosi-intolerantikko, raskaana oleva ja vaikka mitä, joten hieman oli haastetta ruokia miettiessä, mutta vallan hyvin kaikki kyllä järjestyi! Varsinkin kun oli oma kokki (avomieheni muodossa) matkassa mukana, niin ei ollut valittamista.

Satamissa ollessa täydensimme pienistä Konsum -kaupoista jääkaappiin aamupala- sekä lounastarpeita seuraavalle päiväll: Aamuisin söimme aamupalaa, joko vielä satamassa kiinni ollessa tai vaihtoehtoisesti merenkäynnin salliessa jo laineilla seilatessa. Keitimme vettä teetä ja aamukahvia varten, pilkoimme hedelmiä joita sekoitimme jugurtin ja myslin sekaan, jääkaapissa oli voita, juustoa ja makkaraa voileipiä varten ja parina aamuna paistettiin jopa kanamunaa! Myös lounaan söimme merellä, kaikkea pastasta keittoihin, jotka kovassa merenkäynissä tai tuulessa olivat kyllä rinnuksilla. Hei tomaattikastike ja tervemenoa valkoinen paita 😀

Illallista söimme sitten saarissa. Ravintolassa syödessä ruoka oli poikkeuksetta oikein maittavaa, varsinkin kalaruuat. Alkuruokaa kannattaa tilata kimpassa, sillä annokset ovat valtavia. Niin ja viineistä, niin valkoviinit ikävä kyllä aika riskipeliä, älä varsinkaan tilaa talon viiniä! Jälkiruuat skippasimme ja ostimme mielummin jäätelöä kaupungilla kierrellessämme, suosittelen!

Miltä purjehdusreittinne näytti?

Kastela – Trogir -postauksessa esitellystä Trogiirista matka jatkui mantereella sijaitsevaan Rogoznican luksus-satamaan, jonka jälkeen suuntasimme veneen keulan kohti saaristoa! Ensimmäisenä vuorossa oli Tijatin luonnonsatama, jossa ankkuroimme yön yli rauhallisessa turkoosinvärisessä poukamassa. Tijatista lähdimme taas aamuvarhain pitkälle purjehdusmatkalle Hvarin saarta kohti, vain huomataksemme että satama oli täynnä, joten matka jatkui vielä Palmezanaan. Taksiveneellä hurautimme kuitenkin jet set -kaupunkiin edestakaisin illanviettoon. Viimeisin pysähdys tehtiin Bracin saarelle, jonka jälkeen palasimme takaisin Kastelan kotisatamaan ja vietimme viimeistä iltaa Splitin kaupungissa:

Suosikkejani oli ehdottomasti Trogirin lisäksi snorklaushetket turkoosinsävyisissä poukamissa, tähtitaivaan alla vietetty hetki Tijatin luonnonsatamassa, Hvarin jet set -henkinen saari (jossa olisin mielelläni ehtinyt viettää enemmänkin aikaa) ja Bracin saarella sijaitseva Bol -kaupunki rantoineen! Näistä lisää omissa postauksissaan!

Olitte aikuisten kesken, mutta luuletko että soveltuisi myös lasten kanssa?

Sanotaanko että purjehtia voi lasten kanssa, mutta silloin lasten ehdoilla. Ei liian pitkiä purjehdusmatkoja, vaan lyhyempiä etappeja, lapsiystävällisiä pysähdyspaikkoja ja myös säähän kannattaa varautua. Purjehtiminen kovassa auringonpaahteessa, tuulessa ja aallokossa oli aika rankkaa myös aikuisille ja usein olimme perille päästyä aivan poikki. Kovinkaan pienten lasten kanssa en purjehdusreissulle lähtisi, mutta kouluikäisiä näkyi paljonkin satamissa!

Matkustelu - Resor