Kotona ollaan, selviydytty niin juhlista, brunssista kuin valokuvauksesta, niin ja tavattu taas niin ihania ihmisiä että! Oikein liikutuin eilen, kuinka moni kyseli Ennistä ja hänen voinnistaan, sniff.. Blogiinikin on jatkuvasti tullut kyselyitä, että miten meillä nyt menee, mitä oikein tapahtui ja miksi. Joten mietin, että jos mitenkään voisin auttaa muita kohtalontovereita, niin laitan tähän selkäleikkauksen suorittaneen Etelä-Helsingin Eläinlääkäriaseman sivuilta otteet niin Mäyräkoirahalvauksesta kuin koiran halvausoireista ja kovista kivuista:
Mäyräkoirahalvauksella tarkoitetaan välilevyn pullistuman tai repeytymän seurauksena aiheutuvaa selkäydinpuristusta, joka aiheuttaa kipua ja halvausoireita. Sairaus on yleinen keski-ikäisillä tai sitä vanhemmilla lyhytjalkaisilla koirilla (kondrosdystrofiset rodut). Sairauden ensioireena on yleensä kipu ja liikkumishaluttomuus. Vakavammissa tapauksissa esiintyy tuntopuutoksia, sekä virtsaamisvaikeuksia. Halvausoireiden ilmaantuessa ei missään tapauksessa saa jäädä odottelemaan, josko oireet menisivät itsestään ohi vaan on hakeuduttava viipymättä tutkimuksiin ja tilanteen vakavuuden ja hoitotarpeen arvioimiseksi. Pitkittyessään sairaus johtaa palautumattomiin hermovaurioihin. Aivan liian usein hoitoon hakeudutaan vasta parin viikon odotelun jälkeen, jolloin sairautta ei välttämättä voida enää menestyksekkäästi hoitaa.
Halvausoireet ja voimakkaat kivut
Halvaus ja kipuoireet ovat yleensä merkki vakavasta sairaudesta joiden kanssa ei kannata odotella yhtään. Kaikki uskomukset häkkilevosta yms. kannattaa ainakin ensimmäisenä hoitovaihtoehtona unohtaa ennen kuin syy halvaus / kipuoireisiin on luotettavasti selvitetty. Ulkoisesti täysin samantyyppinen kivulloinen halvausoire saattaa kehittyä vaikkapa aivokalvontulehduksessa ja välilevysairaudessa joista ainakaan ensimmäinen ei häkkilevolla parane. Muutaman päivän odottelu saattaa olla molemmissa tapauksissa kohtalokasta.
Toivottavasti tästä olisi ehkä edes jotain hyötyä, sillä en toivo tätä kohtaloa millekään koiralle :´( Vaikka meillä oli onnea matkassa, mietin kokoajan, miten olisin voinut toimia paremmin tai miten vika olisi voitu huomata nopeammin. Jossittelua, eikä tässä enää mitään voi muuttaa ja parhaamme olemme tehneet. Niin ja tässä me ollaankin; omistaja juhlista väsyneenä ja pienikin valmiina rauhalliseen koti-iltaan: (Kuvat nappastu macin Photo Boothilla, joten laatu on mitä on, mutta olkoot!)
Enni voi tänäpäivänä oikein mainiosti, vaikka takaraajat eivät ihan ennalleen olekaan (vielä?) palanneet. Muutama viikko sitten kävimme leikkauksen jälkitarkastuksessa ja kaikki vaikutti olevan oikein hyvin. Neurologi/ortopedimme kuvaili Enniä sanoilla “hieman huppelissa“, eli pystyssä on ja tassutteleekin oikein reippaasti, mutta hieman horjuen ja välillä jopa humpsahtaenkin. Nyt koitetaan vaan ottaa oikein iisisti, niin eiköhän tämä tästä!
Laitan kiinnostuneille laitan vielä nämä Ennin sairastumista koskevat postaukset Enni sairastaa -täpän alle, jotta ne löytyisivät helposti yhdestä paikasta. Oikein turvallista ja rauhallista lauantai-iltaa kaikille!
Ihana kuulla Ennin parantuneen niin hyvin! Toivotaan, että se tasapainokin vielä palautuu ja “huppeli” menee ohi. 🙂
Kiva muuten nähdä välillä sustakin kuvia täällä!
Hehe, kiitos Marika 🙂 ja rohkaistuin hieman, ainakin hetkellisesti!
Hmmm.. mä luin että neurologi oli huppelissa 🙂
Mut hyvä että Ennillä menee paremmin nyt. Kyllä nuissa karvaisissa ystävissä riittää välillä huolta.
Voi ei, siinä nämä mun kielitaidot taas nähdään 🙂
Mä kans luin eka et neurologi/ortopedi oli huppelissa 😀
Ihana kuitenkin kuulla Ennistä ♥ Ja kivaa koti-iltaa teille! 🙂
😀 Pitäisi kait kirjoittaa uusiksi koko lause! Ja kiitos 🙂
Ihana kuulla, että Enni on jo melkein ennallaan:) Hurjasta kokemuksesta pieni selvisi! Toivottavasti se huppelikin siitä ajan kanssa helpottaa:) Rapsuja Enniröiselle!
Enni kiittelee rapsutuksista 🙂 ja on se pieni ollut vaan niin reipas ja tsemppaa kyllä täysillä eteenpäin!
ihana kuulla uutisia Ennistä! parhaanne teitte todellakin 🙂
Voi, kiitos S! Jotenkin kun lopulta selvisi, että selästä oli kysymys, mietin että MITEN en sitä aikaisemmin ajatellut..mutta jos ei eläinlääkärikään, niin.. Niin harmi kun nuo pienet eivät osaa sanoa, että missä sattuu!
Ihania kuvia! Kiva kun laitat välillä tommosia “arkisempiakin” kuvia, jotka ei oo niin sommiteltuja ja huoliteltuja. 🙂
Hei, tosikiva kuulla Nanna 🙂 Ehkä näitä tipahtelee jatkossakin enemmän sitten!
Ihanaa että Enni voi hyvin! 🙂 Tiedän miltä tuntuu kun koira on vakavasti sairas – on kamala kun toiselle ei voi selittää miksi sattuu 🙁 Meidän koira sairasti kovasti pentuna, ensimmäisen puolen vuoden aikana joutui kolmesti leikkaukseen. Onneksi sittemmin on voinut hyvin!
Voi ei, kovia kokemuksia teilläkin! Mutta ihana kuulla, että nyt on kaikki hyvin! Ja totta, on se vaikea vaan katsoa kun toinen on hädissään ja siihen sattuu 🙁
moi! meidän mäyräkoiralla oli 6 vuotta sitten tämä “mäyräkoirahalvaus”, ja se alkoi sillä että ei enää hyppinyt mihinkään sohville yms. ja sitten siihen kokeiltiin akupunktioo, mut sekään ei auttanu, ja yks aamu se vaa rupes laahaamaan takajalkoja perässä, se oli jotain iha kauheeta, mä vaan itkin ku näin sen, vietii sit samantien lääkäriin ja se laitto samantien lähetteen Pieneläinklinille ja jo samana iltana se leikattiin. Jo seuraavana päivänä sen jalat kanto yllättävänkin hyvin ja sitten päivä päivältä paremmin. nyt tämä 11-vuotias mäyrisrouva hyppii niinku ennen leikkaustakin, ainut mikä on jäänyt niin kun juoksee paljon niin takapuoli vähän niinkun pomppii eli että takajalat ei mene niinku vuorotahtisesti niin hyvin kuin ennen,(mutta tämäkin siis vain kun juoksee kovaa) mutta se ei tunnu vauhtia kyllä yhtään hidastavan. eli varmasti Ennikin toipuu siitä hyvin 🙂
hassua, pitkä viesti ja vain 4 lausetta 😀
Voi, hei todella kiva kuulla tarinanne! Se oli kyllä todella kamala hetki, kun Ennin takaraajat hyytyivät ja pieni yritti raahautua eteenpäin etutassujensa avulla :`( Täälläkin itkettiin aivan hysteerisesti, että nyt on todellakin jotain pahasti vialla, ja että pelotti! Mutta onneksi pääsitte nopeasti leikkaukseen! Ja hehe, tutulta kuulostaa tuo takapuolen pomppiminen 🙂 mutta kunhan ei satu taikka vauhtia haittaa, niin sama se.
semmonen vielä unohtui,että tällä meidän vanhalla rouvalla n. reipas vuosi sitten tuli lääkärin mukaan alkavaa nivelrikkoa, ja nyt huomaa että ei koleilla keleillä ole innokas lähtemään pihalle ja ei kovin pitkiä lenkkejä tee putkeen(max.2km), mutta siis saattaa tehdä sen pari kertaa sit päiväs, mutta lääkärin mukaan siis se nivelrikko johtuisi nimenomaan tästä mäyräkoirahalvauksesta. koska se kuitenkin kuormittaa enemmän muita raajoja toipumisajalla. eli kannattaa pitää nivelistä extra hyvää huolta, eli meille lääkäri sanoikin että nimenomaan lyhyet lenkit kerralla ja vaikka sit useammin päivässä niin olis parasta nivelille. ja meillä syö nyt eläinlääkäriltä ostettua ruokaa joka on nivelille hyväksi.
mekin siis asutaan itä-suomessa eli täältä joku 350km oli sairaalaan, mutta siinä tilanteessa silloin tuntu että tekee mitä vain, kunhan koira vaan paranee(siis jos on kerta mahdollista). mutta nyt tämä meidän rouva saa viettää “eläkepäiviä” ja löhöillä sohvalla 🙂
Voi, hyviä eläkepäiviä teille! Meilläkin syödään nyt pariakin eri lisäravinnetta, nivelille juurikin, toivottavasti niistä on apua 🙂 Ja lyhyitä lenkkejä tehdään, se 3-4 kertaa päivässä, otetaan iisisti ja varmaan jatkossakin mennään Ennin tahdissa, eli hitaasti ja nuuhkien!
Kaunis koti Sinulla! Teki mieli kysäistä loistava sisustaja olet, että millaisia verhoja suositaan nyt modernimmassa sisustustyylissä? Itse olen muuttanut suhteellisen pieneen 50 neliöiseen kaksioon, jonka olohuoneessa on suuri ikkuna. Päänvaivaa tuottaa erityisesti tekstiilit. Missonin tyynyjä ajattelin harmaalle sohvalleni ja lattialle laitoin taljan, kun talossa asustaa koira.
Tulisiko mieleesi mitään vinkkejä olisiko ne paneeliverhot, sivuverhot, laskosverhot jne. Tai materiaalin suhteen 🙂
Kiitos Sari 🙂
Voi apua, vaikea sanoa ihan näin tilaa tai enempää sisustuksesta tietämättä. Yleisesti pidän erittäin modernissa sisustuksessa verhottomuudesta, ripauksen ylellisyyttä halutessa valitsisin vuoratut silkkiverhot (kuten meillä, enemmän klassista tyyliä kuin modernia), mutta Missionin kanssa mietin suoria sivuverhoja ohuehkosta materiaalista, hieman valoverhon tapaista. Jos enemmän graafisuutta hakee, niin voisi valita kankaan, jossa on hieman metallimainen pinta. Moderni laskosverhokin voisi toimia?
Meidän mäyräkoira sairastui keväällä kyseiseen mäyräkoirahalvaukseen. Leikkausta ei meidän paikkakunnallamme ollut mahdollista tehdä ja mikäli olisimme lähteneet matkustamaan olisi se ollut jo liian myöhäistä tehdä. Koiramme oli kuukauden “häkkihoidossa” eli liikkuminen oli kielletty, jotta selkä ja raajat saisivat lepoa. Siskoni mäyräkoira parani tällä tavoin halvauksesta, mutta meidän 5-vuotias ei valitettavasti selviytynyt ja lopulta pieni piti lopettaa. 🙁 Onneksi Ennillä oli onnea matkassa ja hän voi jo hyvin! 🙂
Voi ei 🙁 aivan kamalaa kuulla.. Voimia ja jakamista teille!! Ja kiitos että jaoit tarinasi! Kamalaa kyllä miettiä, miten läheltä oikeastaan piti ja miten olisi voinut käydä 🙁
Hei, ja hienoa kuulla, että Enni voi hyvin! Eläinten sairastelussa kun on aina se ikävä puoli, etteivät he voi kertoa, mihin sattuu ja millä lailla. Mutta mahtava juttu, että asiantuntevat lääkärit hoitivat Ennin kuntoon!
Minulla olisi pieni sisustuskysymys, johon tarvitsisin kovasti apua: olemme muuttamassa ensimmäiseen omistusasuntoomme, joka on kaikin puolin ihana, mutta keittiön ikkuna on aika tyhmästi aseteltu. Ruokapöydän paikka on ikkunaseinällä, mutta jos pöydän laittaa suoraan ikkunan alle, ei toiselle puolelle pöytää pääse istumaan, koska seinä(ke) tulee vastaan. Jos taas pöydän siirtää kokonaan pois ikkunan edestä, ei kaappeja ja laatikoita mahdu avaamaan. Olemme siis pakotettuja asettamaan pöydän niin, että pääty on puoleksi ikkunan ja puoleksi seinän kohdalla. Onko tästä mahdollista saada järkevän (ja ehkä jopa tyylikkään) näköistä millään lailla? Kaikki vinkit otetaan ilolla ja avosylin vastaan!
Niinhän se on, voikun osaisivat sanoa minne sattuu 🙁 niin osaisi auttaa paremmin ja nopeammin! Hei palaan sisustuskysymykseesi ihan pian 🙂
Oma koirani (mäyräkoira) sairastui mäyräkoirahalvaukseen. Meillä halvaus ei oireillut aikaisemmin vaan yhtenä aamuna koira ei vaan noussut omalta paikaltaan ylös. Koiralla etupää toimi mutta ei takapää (alaselkä ja takajalat). Koirani saatiin aluksi kuntoutettua mutta muutaman viikon päästä oireet tulivat takaisin ja enään ei saatu koiraa kuntoutettua =( yritettiin kuntouttaa n.kuukausi mutta sitten oli El:llän kanssa todettava että mitään ei enään voi tehdä. oli siis pakko luopua.
Voi ei 🙁 aivan kamala kuulla.. :´( Jaksamista ja voimia teille! Sattui oikein sydämeen lukea kommenttisi 🙁
Ihana kuulla Ennistä ja hienoa, että kohti parempaa ollaan menossa 🙂 Ihana muuten nähdä taas sustakin vähän kuvaa! (:
Kiva kuulla 🙂 vaikka tuokin vain tuollainen osittainen on. Ehkä niitä tuleekin jatkossa enemmän 🙂
Voi, ihana kuulla hyviä uutisia, noin hyvin tähänkin saakka toipuneena luulisi tuon pienen vielä ihan iloisesti ja kunnolla pääsevän tassuttelemaan! Tuli ihan tippa silmään kuviakin katsoessa, isän koira on niin kovin tärkeä ollut itselle aina, varsinkin kun tuli koirulin kanssa pari vuotta saman katon alla asustettuakin ja nyt koira parka on alkanut kärsiä iän tuomista nivelvaurioista :(. Intoa riittäisi mutta raajat eivät tahdo kunnolla aina kestää, varsinkaan juoksulenkkejä joita kyseinen kultainen noutaja sattuu rakastamaan (ainakin kun sille päälle sattuu, hih).
Voih hauvaa 🙁 on se kurjaa, kun intoa riittäisi, mutta kroppa ei kestä! Tsemppiä ja jaksamista teille ja voimia ja toipumista koiralle! Itsellänikin ihan sydäntä särkee lukea näitä kommentteja, kun rakkaalla lemmikillä on jokin vialla 🙁
Kiva kuulla, että enni voi jo paremmin. Kuinka teillä on pissattaminen sujunut entä kuinka enni on pärjännyt kotona yksin?:)
Enniä ei jätetty hetkeksikään yksin joulukuun aikana (sairastuminen + leikkaus + toipumisen alku), eli kiitosta vaan perheelle ja myös avomiehelle kaikesta avusta, en olisi itse saanut kuukautta noin vain vapaaksi töistä, mutta onneksi olin suunnitellut lomaviikon jouluntienoille, tosin en ajatellut, että viettäisin sitä noin, mutta sellaista sattuu.
Leikkauksen jälkeen huolehdimme siitä, että Enni pysyi mahdollisimman paljon paikoillaan (kannoimme sen vain ulos pissalle/kakalle, toimme ruuan pedin vierelle jne.) Ruokahalu oli ennallaan ja myös vatsa toimi hyvin, eikä pissaamisessa/kakkaamisessa ollut ongelmia, huh. Oikeastaan Enni aina piristyi kannettaessa ulos, ja olisi halunnut mennä siellä vapaasti, mutta kun ei vielä pysynyt pystyssä ja kovat oli pakkasetkin..
Seurallinen koira oli tottunut kokoajan pyörimään jaloissa, joten hätääntyi hieman aluksi, kun ei päässyt itse liikkumaan. Pieni oppi myös pitämään erityistä ääntä, kun oli tarvetta mennä ulos, tai jos hän oli raahautunut jonnekkin, mutta ei jaksanut liikkua takaisin. Hirveän reipas oli ja olisi tahtonut mennä kuin ennenvanhaan, yritystä riitti vaikka muille jakaa 🙂
Kun takatassut alkoivat enemmän toimia, sai Enni tassutella vapaasti ympäriinsä, mutta huolehdimme siitä, ettei se päässyt kiipeilemään taikka hyppimään minnekkään. Ja siitä pikkuhiljaa pieni palasti yhä enemmän “normaaliksi”. Vuodenvaihteen jälkeen Enni on ollut ongelmitta yksin kotona, ulkoillessa kierrämme varovasti korttelia, mutta kannamme yhä Enniä kaikissa rappusissa yms. Yritämme ottaa mahdollisimman rauhallisesti, lääkärin määräyksestä ja mennä Ennin tahdissa 🙂
Heippa, oon harkinnut kanssa cotonin hankkimista, niin ehtisitkö vastaamaan pariin kysymykseen ?
Kuinka usein ja miten hoidat tuota turkkia (haluaisin myös itse pitää turkin tuollaisena lyhyenä)? Ja sitten , haukkuuko Enni kerrostalossa? Olen kuullut, että cotonit haukkuvat suhteellisen paljon?
Ja, ennen sairautta, minkälainen lenkkeilijä Enni on ? Jaksaako pitkiäkin lenkkejä?
Kiitos jo etukäteen ja kiitos blogista xoxo
Heippa Maria 🙂 tottakai!
Lyhyt turkki on suhteellisen helppo, verrattuna siihen pitkään. Meillä harjaillaan turkkia ja tasaisin väliajoin ajetaan/leikataan lyhyeksi. Valjaiden takia esim. kainaloihin tuppaa tulemaan helposti rastoja, ja yleensä vain leikkaan ne pois ja koitan pitää karvan lyhyenä niistä kohdista 🙂 Olen viennyt Enniä trimmaamoon, mutta äitini innostui ja osti itse koneen ja vetelee sillä Ennin turkin. Silmänympärysten ja tassujen karvat tasataan saksilla useammin, turkki kasvaa kyllä aivan äärettömän nopeasti! Sitten aina välillä pestään turkille sopivalla shampoolla ja hoito-aineella, föönataan ja harjataan.
Ja Enni on aina välillä aikamoinen mölymaha, eli haukkuu kyllä. Joskus vähemmän ja joskus enemmän, joskus on ihan kiltisti hiljaa 🙂 Yksin ollessa ei kyllä sano mitään, paitsi kerran kun naapurimme muutti ja oven ulkopuolella kokoajan oli mölyä ja kolisi kovasti, niin silloin Enni kyllä vahti haukkumalla (kysyimme naapureilta).
Lenkeistä, niin tähän olen sillä lailla väärä ihminen vastaamaan, jos mietitään cotoneita rotuna. Sillä tuntuu, että kaikkien muitten cotonit ovat kovia lenkkikoiria ja juoksemaan, mutta meidän Enni on sellanen taivaanrannanmaalari, että hän vain nuuhkii ja oleskelee ulkona. Ei tykkää kovasta vauhdista ollenkaan. Nyt sairastumisen jälkeen mietimmekin, että voisiko johtua selästä, että on aina ollut kovin rauhallinen ja varovainen. Vaikka kotioloissa niitä cotoneille tuttuja riehuma-kohtauksiakin saa iltaisin 🙂 Mutta taitaa olla aikalailla vaan luonneseikka!
Toivottavasti tästä oli jotain apua 🙂
Onneksi kaikki kääntyi hyväksi Ennille. Koiranomistajana voin vain uskoa mikä huoli pienestä on ollut! Kaikkea hyvää Ennille, ja paljon rapsutuksia!
Voi kiitos Aune!
Oi kun ihanaa että Enni voi paremmin <3 Ei tuollaista toivoisi kenellekkään, onneksi teillä oli onnea mukana.
Haleja kummallekkin 🙂
Kiitos Mongusti :)) ja onneksi sattui hyvät lääkärit, jotka osasivat asiansa!
Heipsan! Toivottavasti kuvaukset onnistuivat! 🙂 Mulla oli vähän lyhyt brunssi, kun piti kiiruhtaa junaan, mutta näämme taas, toivottavasti pian. 🙂 Ennille paljon rapsutuksia ja sulle haleja!!
Heipsuli vei 🙂 Kuvaukset menivät ihan kivasti, vaikka olivatkin “dagen efter”.. Tai toivon, että menivät, jännityksellä odotan vedoksia! Ja nähdään, ehdottomasti, varmasti oikein, oikein pian :)) ja kiitos ja haleja teillekin!
Minkä ikäne Enni on?
Enni täytti 4 vuotta marraskuussa 🙂